Kun näkee minkälaisilla resursseilla , kuinka suurista massoista pelaajat valikoidaan, ja millaiset perinteet valmentamiseen esim. Modenassa paikalliseura Scuola di Pallavolo Anderlinilla on , alkaa tajuta touhumme pienuuden, ja Raision kulmilta kasatulla, ja isien voimilla valmennetun joukkueen jokainen voitettu eräkin, tuollaisessa turnauksessa, alkaa tuntua pieneltä ihmeeltä.
Jusa (in Bolt) on omassa matkakertomuksessaan muualla blogissamme käynyt ottelujemme tuloksia läpi, joten niistä ei sen enempää. Lyhyesti voi todeta turnauksen finaalin tason olleen meidän SM-liigan hännän tason, tai ainakin ykkösen kärjen luokkaa. 5-6 seuraavaa joukkuetta olivat erittäin kovia myös, loput meidän nappisuoritus tason luokkaa ,tai hieman sen yläpuolella, ja ystävämme Ruotsista olivat sitten lähinnä kisaturistien roolissa.
Kuljin turnauksessa pienen lapsosen lailla silmät ymmyrkäisinä katsellen, kysellen ja ihmetellen. Oli uskomatonta miten taitavia pelaamaan, sekä yksilöinä, että joukkueena, ja fyysisesti valmiita parhaat 95-tytöt olivat. Fyysiseltä iältään pelaajat olivat täysin aikuisia naisia, jotenkin nopeammin kasvaneita ( tai vanhempana syntyneitä )kuin meidän tyttäremme. Kaikki parhaatkaan vastustajat eivät täyttäneet lentopallo liittomme kriteerejä pituuden suhteen ( monet toki) , vaan olivat normaalin kokoisia ,ja oikeasti urheilijoita. Jalat ja kädet toimivat , lattiasta irrottiin keveästi, ja taitoa ,sekä voimaa riitti. Ainoastaan viimeinen vastustajamme sijoista 11-12 Wurttenbergin joukkue Saksasta oli kooltaan liittomme herrojen unelmien mukaisia. Siinä joukkueessa allekirjoittanut olisi ollut lyhyin, ja fyysisesti, sekä taidollisesti heikoin pelaaja.
Uskon olevani jonkinlainen asiantuntija Suomalaisen C- ja sitä nuorempien tyttöjen pelin tason suhteen, kun olen tuon polun kulkenut läpi ,ja kahtena viimeisenä kautena nähnyt kaikki maamme parhaat joukkueet. Siksi yritin hieman tutkiskella missä Suomi tyttö lentiksessä, euroopan huippujen suhteen mennään.
Yritin vähän pintapuolisesti selvittää, missä vaiheessa, ja miksi noiden italiaanojen taso karkaa meiltä. Katselin lauantaina Anderlinin D-tyttöjen harjoituksia, ja noin silmämääräisesti eivät vaikuttaneet esim. Heikkiniemen Samin D-tyttöjä kummemmilta. Treenin teema oli vastaanotto, ja valmentajia palloja lähettämässä oli leegio, ja nostajien vieressä vielä toinen mokoma. Hyvältä näytti, mutta ei vielä siltä , että juna olisi Suomalaisilta karannut.
Kohtasimme muutaman C-tyttö ( 96- ) joukkueen turnauksessa, ja näimme muutaman lisää. Näiden tasokaan ei vielä ollut aivan toivoton, ( toki parempi ) Suomalaisiin verrattuna. Suomen parhaat joukkueet Viesti, Paka, Loimu , pystyy vielä haastamaan niitä, ja nappisuorituksella jonkun yksittäisen pelin ehkä voittamaankin. Käsittääkseni turnauksessa mukana olleet joukkueet olivat Italian kärkeä, ja neljä vaiheisen karsinnan kautta turnaukseen valikoituneet, eli vertailu kelpoista materiaalia vaikkapa SM-finaali turnaus joukkueisiin. Kun sitten noita 95-tyttöjoukkueita katseli, oli myönnettävä eron olevan jo valtavan. En ymmärrä mitä tuossa vuodessa tapahtuu ( voimaharjoittelu ?), mutta vauhdinotot hyökkäyksiin, ja lyönti lujuudet oli eri planeetalta kuin meillä. Hiha pelaaminen oli käsittämättömän varmaa, ja pelikäsitys täysin aikuismaista. Fysikaltaan vaikuttivat vuoden nuorempia 3 vuotta vanhemmilta. Mielenkiintoista oli nähdä , että jokaisessa joukkueessa oli 12 pelaajaa kokoonpanossa, ja aina selkeä ykköskuusikko pysyi sitkeästi kentällä, vaikka erä olisi ratkottu aikoja sitten. Turnauksen voittanut joukkue voitti meidät täysin pystyyn ,(4 ja 7 pinnaa ) mutta vaihdot jäi hyvin vähiin. Eivät tainneet olla koskaan kuulleetkaan mistään ”nuori Italia” systeemistä.
96-tyttöjen treeni määrät oli meidän luokkaa 4x2h / viikko, mutta sisällössä on varmasti eroa, kun tasoero selkeästi kasvaa C:stä B:hen siirryttäessä. Tietenkin pelaajamassan , mistä pelaajat valikoituu, erolla on myös iso vaikutus, ja se selittää jotain , muttei varmasti kaikkea. Vailinaisen kielitaitoni johdosta en pystynyt kyselemään niin paljon kuin olisi ollut syytä ja tarvista, mikäli kuitenkin ymmärsin oikein, valmennus jo ihan nuorimmille lapsille hoidetaan puoli ammattilaisten voimin. Meidän resurssit ei taida ihan heti siihen yltää, ja se pitää siitä huolen, ettemme voi kilpailla jatkossakaan samalta viivalta, isä, tytär, Hiace ja pari salivuoroa pohjalta.
Reissu oli kuitenkin äärimmäisen kiva ja opettava, ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen tapahtuma. Suosittelen lämpimästi jokaiselle tavoitteelliselle juniori joukkueelle jotain vastaavaa tapahtumaa. Toivottavasti myös meillä on mahdollisuus toistekin osallistua johonkin kv-turnaukseen, ainakin tyttöjemme kova taistelu Barcelonan joukkuetta vastaan tuotti kutsun heidän järjestämään turnaukseen syksyllä, katsotaan sitten onko meidän muuten mahdollista osallistua. Huolellinen suunnittelu turnausmatkojen osalta tekee kustannukset kohtuullisiksi, laskimme yhden ottelun hinnan turnauksessa per pelaaja jääneen vain hieman yli SM-sarjaturnauksen ottelun hinnan ( junat, majoitukset, ruuat )esim Joensuussa.
Arto
