Apassit tahkosi 4 päivää upeissa olosuhteissa, ja toimivissa järjestelyissä Turun power cupissa. Etukäteen ajateltuna kahden edellisen kauden 5. sija tuntui aika ”sopivalta” sijoitukselta tälläkin kertaa, ja valmennus jotain sellaista varovaisesti odottelikin. Alkusarjan tytöt tahkosivat hyvällä asenteella voitosta voittoon, ja pelikin, ihan alkua lukuun ottamatta, oli mallikasta.
Jatkosarjakin alkoi kahdella voitolla lauantai aamulla, ja iltapäivän pelejä odotellessa pikainen laskutoimitus kertoi, että olemme varmalla sijoilla 5-8, ja kahdesta seuraavasta pelistä toisen voittamalla sijoilla 1-4. Seuraavaksi vastaan tulisi Nurmo-95, ja viimeiseksi SM kakkoset Salosta, eli kivikova Viesti -95. Päätettiin, että Nurmo kaatuu, ja Viestiä vastaan ei jouduta puukko kurkulla. Lataus Nurmoa vastaan oli kohdillaan, ja iso voitto siitä pelistä kaivettiin, tie tähtiin oli auki. Viimeinen peli Salon tyttöjä vastaan olikin sitten panoksellisesti turha, kun myös Viesti oli varmistanut paikkansa välieriin. Kuitenkin pelistä muodostui hyvätasoinen, ehkä jopa koko turnauksen kovatasoisin peli, ainakin meidän paras ottelumme, ja tiukkojen vaiheiden jälkeen se kääntyi Apassien 2-1 voitoksi.
Sunnuntai aamulla välierä otteluun vastaamme asettui kahdella Ylöjärven mj-pelaajalla vahvistettu Vesilahden Visa. Kolmikko Annukka Paloniemi, Ylöjärven Tiia Pohjonen ja Sonja Laitinen tekivät hartiavoimin töitä, ja saivatkin ottelun pysymään tasaisena kaksi erää, mutta Loimun laajempi materiaali jyräsi kuitenkin lopulta voittoon. Olimme finaalissa ja vastaan tulee tuttuakin tutumpi, Kuusamon välierässä kaatanut, Viesti 95.
Finaaliottelun taso kärsi hieman voimakkaista tuulen puuskista, ja mielestäni pelin laatu ei noussut ihan edellisen päivän kohtaamisen tasolle. Kuitenkin ottelu oli jännä ja tapahtuma rikas. Viesti vei ensimmäisen erän, Apassit toisen ja oltiin raastavan 15 pisteen erän päässä mestaruudesta puolin ja toisin. Viesti sai kolmanteen hyvän alun ja johti 3-0. Aikalisä, ja homma kääntyi, me johdimme 6-4. Sitten vuoropalloin edettiin Loimun johtaessa 8-6 puolten vaihtoon. 9-8 tilanteessa epäselvä räpellyspallo tuomittiin meille, ja johdimme 10-8. Huomasin Viestin tyttöjen olevan erittäin hermostuneita, ja ensimmäisen kerran koko turnauksen aikana ajattelin, että ei hitto me taidetaan voittaa tämä koko roska. Ei voitettu, seuraava noin vartin kestänyt pallo päättyi painopallona Viestin voittoon, ja Daria Subbotina asteli syöttöruutuun, ja onnistuikin kovaan paikkaan saamaan hihamme pettämään ja sai revittyä Viestin parin pinnan kaulaan, ja siitä hengen uudestaan päälle saatuaan mestaruuteen. Väitän meidän käyneen yhden, max kahden, pisteen päässä mestaruutta 10-8 tilanteessa, voittamalla seuraava pallo henki olisi ollut lopullisesti meillä, ja todennäköisesti kannukin.
Kärsimme turnauksessa vain yhden tappion ja sen joukkueelle joka oli alue ja SM kakkonen, eli takuulla valtakunnan eliittiä tässä ikäluokassa. Näistä sijoituksista, sekä mukavista tytöistään, ja toimihenkilöistään johtuen Viesti oli myös se joukkue jolle mestaruuden mieluiten soin jos me emme voineet sitä itse saavuttaa ( uskon tyttöjemme ajattelevan myös samoin ). Turnauksesta jäi erittäin positiivinen maku, pelasimme erittäin ehjän, ja korkealaatuisen powerin, tytöt voi olla tosissaan ylpeitä itsestään, ja luottavaisia tulevaisuuden suhteen. Tekemällä työtä tuurin osuus vähenee, ja vanha totuus on että lentopalloilijat tehdään kesällä. Lainaan tähän loppuun Vesa Kujanpäätä ja totean : Eniten harjoittelevilla joukkueilla on yleensä paras tuurikin.
Arto
