B tyttöjen Aluemestaruusfinaali !!

MITALI SE ON RONSSIKIN !   

AM-turnaus oli laitettu SM-sarjan väliin tänä vuonna ja latisti mielestäni sen tunnelman, joka yleensä on näissä turnauksissa ollut. Salon Viesti teki mitä tehtävissä oli ja oli järjestänyt olosuhteet yms. aivan loistavasti. Aika useissa turnauksissa olen vuosien saatossa ollut ja jotenkin jää kaipaamaan sitä säpinää mitä 12 joukkueen turnaus tuo tullessaan. Samalla tulee ajateltua, ettei monikaan joukkue ja pelaaja pääse haastamaan alueen ja suomen kärkeä missään vaiheessa.   Systeemi piti kuitenkin huolen, että odotettavissa oli erittäin kova tasoinen turnaus.

Meille tilanne oli jälleen vähintäänkin haastava. Joukkue kun koostuu edelleen kahdesta B-ikäisestä ja seitsemästä C-ikäisestä. Nämä seitsemän oli pelannut edellisenä päivänä C.n AM-turnauksen.  Aamusta iltaan hallilla, lämpät ja pelit siihen. Illalla myöhään sitten selviteltiin loukkaantumistilanne. Tankkausta,  buranaa, jääpusseja ja nukkumaan. Aamulla pelaajia alkoi valua lähtöpaikalle ja eihän se hyvältä näyttänyt.
Mukana oli Jenny, Tiia, Juti, Olivia, Veda, Tata, Hanna, Suski ja Iina. Staff Toni ja Jukka

LeKi - Loimu 1-2 (23-25, 25-23, 11-15)

Aika yllättävää, ensimmäiseen peliin vastassa LeKi. Oltiin käyty vähän edellisiä pelejä läpi ja tarkoitus oli muuttaa vähän taktiikkaa ja hyökkäyspaikkoja. Lekin kokoonpanon nähtyämme vedettiin koko homma takaisin ja palattiin vanhan systeemiin, ettei turhaan paljasteta korttejamme.  Pelistä on turha ruveta sen kummemmin kertomaan. Voitto oli se mitä lähdettiin hakemaan ja se saatiin ilman lisäloukkaantumisia.

Loimu - OrPo 2-0 (25-20, 25-21)

Seuraavana oli vuorossa OrPo. Lähtökohdat peliin oli, että minä tunsin valmentajan ja yhden pelaajan, mutta onneksi Tonilla oli taustatietoa joukkueesta, jopa sen verran, että jälleen taktinen muutos. Ainoa pelaaja jonka itse tunsin, olikin loukkaantunut.  Tyttöjen kanssa vähän sovittiin, että parannetaan ainakin edellisestä. Pidettiin syöttö kovana, mutta ei oikein suuntaukset onnistuneet ja OrPon pirteästi pelannut libero nosteli palloja passarille erittäin hyvin. Perusrutiini meillä on kuitenkin sillä tasolla, että vähän alavireisestikin kulkevalla pelillä pystytään kääntämään pelejä meille. OrPo kuitenkin pelasi mallikkaasti ja on hyvä hihajoukkue.

Välierä
Loimu- Salon Viesti 2-0 (22-25, 25-16,)

Matka jatkuu ja vastassa niin tuttu Viesti. Jos meillä oli ongelmia väsymyksen kanssa, niin Ronjan puuttuminen ei ainakaan Viestiä auttanut. Ai että, kun nyt olisi oltu tuoreilla jaloilla. Mahdollisuus Viestin haastamiseen olisi varmasti ollut. Molempien erien alut menivät erittäin hienosti. Syöttö kulki ja muu pelaaminenkin näytti mallikkaalta. Viesti painosti omilla syötöillään niitä ainoita vähän tuoreempia jalkoja, jotka meillä oli käytössä ja vei sitä kautta virtaa meidän pelistä. Molempiin eriin sattui huono hetki ja sitä kautta päästimme Viestin karkuun. Pelissä oli kuitenkin paljon hyvää. Päästiin torjunnoilla kiinni ja pystyttiin ohittamaan vastustajan kova torjunta useasti. Lyöntisuunnat olivat juuri sinne, mihin ne oli sovittukin. Uskon, että tämä ottelu kertoi meille, että mahdollisuudet ne on meilläkin. Oli kiva katsella kun Viestin penkiltä ”hyökkäili” kaksi pitkää kokenutta kehäkettua kertomaan omille pelaajille, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Välillä jopa yhtä aikaa olivat molemmat kolmosen sisällä ja kommunikoivat englanniksi ja suomeksi.
Toki aina hyvässä hengessä, niin kuin pitääkin. Hyvä mieli kuitenkin jäi pelistä.

Pronssiottelu
LeKi - Loimu 0-2 (19-25, 21-25)

Niinpä tietenkin LeKi. Ennen peliä kävi lähes kaikki tytöistä kertomassa, miten kipeät on jalat ja ettei kohta enää jaksa. Sovittiin kuitenkin, että pelataan mitalit Suskille.  Muilla noita liiton mitaleja on jo melkein narikat täynnä, mutta Suskilla niitä on pääsääntöisesti vain 4H kerhon maastojuoksu- ja saappaanheittokisoista, toki niitä on hyväjalkaisella ja kovakätisellä tytöllä paljon, mutta kuitenkin.
Jälleen pelin henki oli se, että pelattiin juuri sen verran kun oli tarpeen. Ottelusta ei muodostunut suurta urheilujuhlaa. Aikalisilläkin ainoa mitä käytiin läpi oli, että vielä tarvitaan 15 pistettä, vielä tarvitaan 10 pistettä jne.  muuhun ei vastaanottokyky enää riittänyt. Lekin kuusikko oli vähintäänkin yhtä väsynyt. Syöttö oli molemmilla joukkueilla avainasemassa ja virheitä koitettiin hyökkäyksissä välttää. Se riitti meille tällä kertaa.

Vaikka sitä aina toivoo, että peli käy, niin väsyneistä pelaajista on vaikea ottaa irti kaikkea osaamista. Joka tapauksessa kokemus oli positiivinen ja pronssikin pitää voittaa. Tytöt tekivät sen mitä oli tehtävissä. Joukkueelle on pelattava niillä avuilla mitä sillä kertaa on käytettävissä, joskus se on hyvää hyökkäystä ja torjuntaa, joskus se on hyvää nostoa tai kovaa puolustamista. Jos joku osa-alue ei toimi niin on keskityttävä vielä enemmän siihen mikä sillä kertaa toimii. Optimi tilannetta tulee harvoin.

T.Jukka